”Luovuus ei ole vaaratonta, hampaatonta ja mukavaa. Se on muuttuva, muokkaava ja ravisteleva voima. Pystyt kehittymään luovemmaksi tulemalla vähän ällöttävämmäksi.” -Alf Rehn, Vaaralliset ideat.

Alf Rehnin kirja Vaaralliset ideat (Talentum 2010) on provosoiva, terävällä sormella arkoja paikkoja tökkivä vastarannan kiiski, joka kyseenalaistaa perinteisen käsityksen luovuudesta. Rehnin mukaan luovuus on parhaimmillaan inhottavaa, likaista, rumaa ja lapsellista.

Sotke kätesi saveen

Aivoilla on luontainen taipumus pyrkiä pysyttelemään omalla mukavuusalueellaan. Todellinen luovuus alkaa Rehnin mukaan vasta, kun tunnet olosi ärtyneeksi ja stressaantuneeksi: mitä enemmän, sen parempi.

Kirjan aggressiivinen tavoite on saada lukija ymmärtämään, että luovuus ja mullistavat ideat eivät synny itsestään. Ideoita täytyy työstää kädet savessa. Kehittyä voi, mutta se vaatii tekemistä.

Rehn kehottaa kirjoittamaan listan kahdestakymmenestä asiasta, joita inhoat. Lista on yksityinen, joten siinä voi ja pitää olla täysin rehellinen. Listatut asiat voivat yllättää sinut. Taklaamalla listaamasi kohdat pääset käsiksi todellisiin epävarmuuksiisi. Kohtaa pimeä puolesi, niin kehityt.

Paniikki – luovuuden ehtymätön lähde

Rehnin mukaan luovuus kukkii paikoissa, joista sitä vähiten etsii: sodissa, korruptiossa ja vankiloissa. Kun ihminen on ajettu ahtaimpaan rakoon ja kaikki kortit on käytetty, todellinen luovuus nousee pintaan. Rehnin mukaan aivot toimivat tuolloin vapaan luovuuden tilassa, jossa odotukset tai vaatimukset eivät enää sido, vaan paniikki ajaa toimintoja.

Opiskelijoille tämä on tuttua: esseet syntyvät kuin itsestään vain minuutteja ennen deadlinea viikkojen vetkuttelun jälkeen. Tavoite ei ole kannustaa ketään jättämään asioita järjestelmällisesti viime tinkaan, mutta joskus siitä voi olla hyötyä.😊

Hyvä idea ärsyttää

Tiedät olevasi jonkin upean kynnyksellä, kun ideasi herättää vastustusta ja kuumentaa tunteita. Tästä alkaa vaarallinen ajattelu. Rehn korostaa, että vastaanväittäjät ja kriitikot ovat välttämättömyys hyvien ideoiden syntymiseksi. Kritiikki on yksi luovan työn tekijöiden tärkeimmistä voimavaroista, sillä kyseenalaistaminen testaa ja kehittää ideaa.

Kirjan perusajatus on lopulta hyvin tuttu ja selkeä: kasvatat luovuuttasi vain uskaltautumalla pois mukavuusalueeltasi. Rehnillä on kuitenkin kiinnostavia ja herätteleviä ajatuksia, jotka antavat lukijalle uutta näkökulmaa varsin pureskeltuun asiaan. Kirja on lukemisen arvoinen, jos haluat rikkoa luovuutesi rajoitteet virkistävällä ällöttävyydellä.