Luimme Jari Tammisen kirjan Nauti tyhjyydestä ja muita vastamainoksia (2019). Se käsittelee vastamainontaa, joka on yksi kulttuurihäirinnän muodoista.
Vastamainosten tarkoituksena on tuoda ihmisten tietoisuuteen erilaisia näkökulmia asioihin, jotka jäävät yritysten ja puolueiden mainosten taakse. On tärkeää, että kuluttajakansalaiset näkevät asioiden pinnan alle ja tunnistavat yhteiskunnan ongelmakohdat. Avaamme neljän esimerkkitapauksen avulla, mitä ongelmia vastamainoksilla on nostettu ihmisten tietoisuuteen.
Vastuullisuuden ulkoistaminen – Case Iittala: ”Thailaakson tehdas”
Lähes jokaisesta suomalaisesta taloudesta löytyvät muumimukit valmistetaan nykyään Thaimaassa halvemman työvoiman ja tuotannon vuoksi. Ilmiötä kutsutaan Kiina-ilmiöksi.
Kiina-ilmiössä tuotanto ulkoistetaan Aasian maihin, joista on tullut ”maailman tehdas ja massiivisten päästöjen lähde”. Tällöin myös kotimaan päästöt vähentyvät, kun valmistus siirretään toiseen maahan. Todellisuudessa siis myös Suomen päästöt olisivat suurempia, jos tehtaita ei ulkoistettaisi. ”Poissa silmistä, poissa mielestä” -ilmiö on levinnyt länsimaihin, kun hiilijalanjälkeen on alettu kiinnittää enemmän huomiota. Todellisuudessa maiden päästöt eivät ole vähentyneet, vaan ne on siirretty muualle.
Pikamuodin ekologisuus ja eettisyys – Case H&M: ’’The H&M way’’
Melkein kaikki tehty materiaali on öljyä tai ainakin sen tekemiseen on käytetty öljyä. Tämä koskee myös vaatteitamme. Case käsittelee pikamuodin ekologisia ongelmia, joita halpavaateyritykset kuten H&M-konserni liiketoiminnallaan aiheuttavat. Ongelmia ovat muun muassa vaatteiden vähentyneet käyttökerrat, markkinoiden ylitarjonta, pinnallinen kierrätys ja tekstiilijätteen hävittäminen polttamalla.
Ahdistavien ilmastovaikutusten luetteloinnin jälkeen Case ’’The H&M Way’’ tarjoaa myös toivon pilkahduksen: kehitystyötä tehdään uuden teknologian parissa, mikä toivottavasti tulevaisuudessa mahdollistaa tehokkaamman tekstiilijätteen käytön uusien kuitujen tuotannossa.
Kuluttajan vastuu – Case Fazer: ”Pieni pala Suomea”
Suuret yritykset käyttävät massatuotantoa, jossa raaka-aineiden alkuperää on miltei mahdotonta selvittää. Yritysvastuuohjelmien avulla pystytään määrittämään, mitkä teot ovat vastuullisia. Voiko kenenkään sanaan luottaa, jos siitä ei heru euroja taseeseen?
Fazer ”Pieni pala Suomea” -case-esimerkissä käydään läpi kaikille suomalaisille tuttua makeaherkkua. Tamminen kertoo kaakao- ja kahviyritysten käyttämistä sertifikaateista sekä yritysvastuuohjelmista. Case haastaa sitä, miten paljon vastuuta loppujen lopuksi jätetään kuluttajan harteille. Pitkän pohdinnan jälkeen Tamminen kuitenkin toteaa, että parhaiten kuluttaja pystyy vaikuttamaan luottamalla ulkopuolisten valvomiin sertifikaatteihin.
Yritysten vastuullisuus – Case: Foodora ”Me kuljetamme”
Ruokalähettien heikkojen työehtojen vuoksi on käyty kiivasta keskustelua: Kuka kantaa vastuun mahdollisista onnettomuuksista ja vahingoista kuljetusmatkoilla, kun lähetit eivät ole Foodoran tai ravintoloiden palkkalistoilla olevia työntekijöitä? Vastamainoksen ideana on kiinnittää yleisön huomio Foodoran lähettien epäinhimilliseen tilanteeseen.
Mainos herättää kansassa varmasti paheksuntaa ruokalähettipalveluita tarjoavia yrityksiä kohtaan. Mielestämme vastamainos on hyvin ajankohtainen, yhteiskuntaan vaikuttava ja tunteita kuohuttava. Vastamainoksen tekijät ovat luoneet kuvasta orjamaisen ja julman: lähettiyrityksellä on polttava kiire saada kuljetettua tilaukset perille edullisesti minuuttiaikataulussa lähetin turvallisuudesta piittaamatta.
Tamminen painottaa päättäjien roolia päätöksenteossa, jotta hyvinvointivaltiossamme ihmisten sosiaaliset oikeudet toteutuisivat täysin.
Tiimin tuomio Tammisen Nauti tyhjyydestä -kirjasta
Tamminen nostaa kissan pöydälle useassa eri kiistanalaisessa kaupallisen alan osa-alueessa. Kirjasta käy ilmi, että kuluttajalla on edelleen suuri vastuu eettisten valintojen tekemisessä, sillä yritysten sanaan ei voi luottaa. Melankolisessa mutta realistisessa kirjassa kuitenkin toisinaan esiintyy toivon pilkahduksia kehityksestä oikeaan suuntaan.